Kevätaurinko on alkanut viimein lämmittää ja herätellä vihermieltä sen verran, että päätimme avata syksyllä avaamatta jääneen lasipakkauksen. Sahan ja sorkkaraudan avulla viimein toinen pääty saatiin auki ja laseja vedetään nyt ulos tarpeen mukaan.
Mutta kylläpäs on työlästä!
Katon tuuletusluukut kokosimme viikonlopun aikana olohuoneen pöydällä. Työ sujui hitaanlaisesti pähkäillen mutta ilman erityisiä ongelmia. Ovi koostuu neljästä osasta, joiden osat loksahtelivat kohdalleen kohtalaisen sujuvasti lukuun ottamatta sitä, että pärsäitä piti hioa/viilata sieltä sun täältä. Salvat ovat vielä asentamatta, kun pitäisi porata alumiiniin reikiäkin. Lukon kiinnityksessä 2,5 millin reikä oli mikä sattuu reikä, ja sitäkin piti korjata. Muutenkin ovi on vielä vinksallaan emmekä ole löytäneet selitystä. Kaikki on vatupassin mukaan ok, mutta ovi ei vain istu.
Turun puutarhamessuilla - onneksi - saimme Kivikankaan edustajalta vinkin, että tänä vuonna ei enää käytetä silikonia lasien kiinnityksessä vaan tiivistenauhaa. Sitä tilasimme 45 euron hintaan Kivikankaalta. Olisimme toki toivoneet, että Kivikangas olisi antanut nauhan kaupanpäällisiksi, kun silikonit jäävät nyt käyttämättä. Ei vain saatu.
Tiivistenauhan käyttö on ehdottomasti tällaisen kokemattoman rakentajan kannalta parempi vaihtoehto: siisti ja tarvittaessa lasin voi irrottaa. Lasin kiinnityslistan kiinnitysohje oli kyllä hatusta keksitty. Lista ei kiinnity ohjeen mukaisesti keskeltä painamalla vaan alareunasta "hakkaamalla". Vielä ei onneksi ole yhtään lasia mennyt rikki.
Kaiken kaikkiaan lasien asennus on osoittautunut perkeleelliseksi hommaksi. Luukut, ovet ja kaksi isoa kattolasia on vasta kiinnitetty ja aikaa käytetty ainakin kymmenen tuntia kahdestaan. (Toki olemme 60 - 70-vuotiaita.) En ainakaan minä enää suostuisi pystyttämään itse kasvihuonetta. Koko kasvihuoneprojekti vaikuttaa tällä hetkellä Iisakin kirkon rakentamiselta.
