Ei ollut itsevarmuus huipussaan, kun availimme laatikoita ja pyörittelimme pussukoita syyskuun loppupäivinä. Luimme tarkasti ohjekirjaa - kuten ennen vanhaan koululainen läksyjään - ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että osat voisi levittää ja yrittää kasata seinäelementit. Jokainen putki (joita mieheni nimittää profiileiksi) oli numeroitu; samoin erilaiset ruuvit ja muut pikkutarvikkeet olivat numeroiduissa pusseissa.
Koska emme ole juuri tottuneet tulkitsemaan rakennuspiirustuksia, oli ajoittain vaikeuksia saada selvää, mitenpäin jokin putki kuuluu. Siinä sitten soviteltiin, pyöriteltiin ja pähkäiltiin tuntikausia. Loppujen lopuksi vain yksi ohjekirjan neuvo tuotti kovasti päänvaivaa ja vaati soiton Juliana-kasvihuoneen maahantuojalle Kivikankaalle. Saranauriin tarkoitetut teräsruuvit eivät vain kerta kaikkiaan näyttäneet mahtuvan uriin. Kivikankaan asentaja sitten opasti, että urien päissä mahdollisesti olevia pärsäitä ja maalitolloja pitää hioa. Niin sitten teimme, ja minä ruuvarina tuskailin ja kiroilin urien tekijää ja kylmyyttä.
Toinen ruuveihin liittyvä ihmetyksen aihe oli alumiiniset ruuvit, joita käytettiin lähes jokaisessa paikassa. Ne vaikuttivat heppoisilta ja murtuivat helposti poikki, jos piti avata kerran ruuvattu mutteri irti. Vähän huolestuttaa, kuinka ne kestävät vuosia tuulen riepottelua.
Kaiken kaikkiaan putket vaikuttivat laadukkailta: tarkasti tehdyiltä ja huolitelluilta.
 |
| Julianan harja |
Kuvassa näkyvät alumiiniset ruuvit liukuivat helposti uraa pitkin oikeisiin paikkoihin, mutta murtuivat helposti, jos joutui korjaamaan kiinnitystä. Lopulta keksin öljytä ruuvin ja mutterin (heh-heh). Kulmien kiinnitys oli millintarkkaa puuhaa, esim. 98 ja 113 mm jostain. Siinä piti tiirailla mittanauhaa silmälasien yli ja ali ja aina heitti mitta johonkin suuntaan. Kiinnityksiä piti joistain kohdista muuttaa hieman vielä pystytysvaiheessa - ja todennäköisesti pitää tehdä sama vielä lasien kiinnittämisen yhteydessäkin.
Pakkauksen mukana tullut ohjekirjanen oli välttämätön ja ahkerassa käytössä.
Seinäelementit kokosimme maassa yksi kerrallaan.
Etuseinä pystyssä! Juliana Premium 8,8 alkaa nousta pystyyn! Ensin ajattelimme pyytää apuvoimia elementtien pystytyksessä, mutta päätimme kokeilla kahdestaan. Siksi tarvitsimme tukia. Elementit olivat nimittäin huojuvia, koska niissä ei vielä ole laseja.
Seinäelementtipakkausten avaamisesta tähän vaiheeseen on mennyt aikaa ainakin 10 tuntia kahdelta "rauhalliselta seniorilta" (tosin vaimo ajoittain menetti puolet hermoistaan ja päästi muutaman ruman sanan, pahoittelut puoliso...) Seuraavana on vuorossa katto. Ajankohta riippuu säistä: vähintään kymmenen astetta pitää olla, että tarkenee ilman käsineitä.
