Lasitus jäi ensi kevääseen

Emme saaneet asennettua laseja kasvihuoneeseen nyt syksyllä. Oikeastaan asia tyssäsi siihen, että lasit on pakattu niin kertakaikkisen hyvin, että emme jaksaneet enää nyt syksyllä ruveta miettimään, miten samaan puiseen pakkaukseen pakatut lasit saisi esille rikkomatta niitä. Toisaalta tietenkin hyvä kun pakataan tukevasti, mutta miksi pitää käyttää monen tuuman nauloja ruuvien asemesta? Vaikutti siltä, että pitäisi kaivaa esille leka, sorkkarauta ym. julmia työkaluja. Sanokaa, hyvät ihmiset, miten tuollainen loota avataan kätevästi!




 

Runko valmis!

No niin. Siinä se nyt seisoo uljaana odottamassa laseja ja ovea. Enemmän on mennyt aikaa kuin arvelimme.  Projekti on ollut työläs kaiken kaikkiaan, mutta ei kaduta, kun katsoo tyylikästä kasvihuonetta.

Tähän mennessä kaikki osat ovat löytyneet pakkauksista, mutta kuvaohjeistuksen lisäksi olisin kaivannut sanallisia ohjeita. Miksihän niitä ei ole? Arvellaanko että puutarhurin luetun ymmärtäminen on heikompi kuin kuvan lukeminen? Minulla taitaa olla toisin päin.

Seinien kokoaminen ja pystytys

Ei ollut itsevarmuus huipussaan, kun availimme laatikoita ja pyörittelimme pussukoita syyskuun loppupäivinä. Luimme tarkasti ohjekirjaa - kuten ennen vanhaan koululainen läksyjään - ja vähitellen alkoi tuntua siltä, että osat voisi levittää ja yrittää kasata seinäelementit. Jokainen putki (joita mieheni nimittää profiileiksi) oli numeroitu; samoin erilaiset ruuvit ja muut pikkutarvikkeet olivat numeroiduissa pusseissa.

Koska emme ole juuri tottuneet tulkitsemaan rakennuspiirustuksia, oli ajoittain vaikeuksia saada selvää, mitenpäin jokin putki kuuluu. Siinä sitten soviteltiin, pyöriteltiin ja pähkäiltiin tuntikausia. Loppujen lopuksi vain yksi ohjekirjan neuvo tuotti kovasti päänvaivaa ja vaati soiton Juliana-kasvihuoneen maahantuojalle Kivikankaalle. Saranauriin tarkoitetut teräsruuvit eivät vain kerta kaikkiaan näyttäneet mahtuvan uriin. Kivikankaan asentaja sitten opasti, että urien päissä mahdollisesti olevia pärsäitä ja maalitolloja pitää hioa. Niin sitten teimme, ja minä ruuvarina tuskailin ja kiroilin urien tekijää ja kylmyyttä.

 

Toinen ruuveihin liittyvä ihmetyksen aihe oli alumiiniset ruuvit, joita käytettiin lähes jokaisessa paikassa. Ne vaikuttivat heppoisilta ja murtuivat helposti poikki, jos piti avata kerran ruuvattu mutteri irti. Vähän huolestuttaa, kuinka ne kestävät vuosia tuulen riepottelua.

 

Kaiken kaikkiaan putket vaikuttivat laadukkailta: tarkasti tehdyiltä ja huolitelluilta.

Julianan harja

 

Kuvassa näkyvät alumiiniset ruuvit liukuivat helposti uraa pitkin oikeisiin paikkoihin, mutta murtuivat helposti, jos joutui korjaamaan kiinnitystä. Lopulta keksin öljytä ruuvin ja mutterin (heh-heh). Kulmien kiinnitys oli millintarkkaa puuhaa, esim. 98 ja 113 mm jostain. Siinä piti tiirailla mittanauhaa silmälasien yli ja ali ja aina heitti mitta johonkin suuntaan. Kiinnityksiä piti joistain kohdista muuttaa hieman vielä pystytysvaiheessa - ja todennäköisesti pitää tehdä sama vielä lasien kiinnittämisen yhteydessäkin.

 

  Pakkauksen mukana tullut ohjekirjanen oli välttämätön ja ahkerassa käytössä.

                    Seinäelementit kokosimme maassa yksi kerrallaan.

 

Etuseinä pystyssä! Juliana Premium 8,8 alkaa nousta pystyyn! Ensin ajattelimme pyytää apuvoimia elementtien pystytyksessä, mutta päätimme kokeilla kahdestaan. Siksi tarvitsimme tukia. Elementit olivat nimittäin huojuvia, koska niissä ei vielä ole laseja.

 

Seinäelementtipakkausten avaamisesta tähän vaiheeseen on mennyt aikaa ainakin 10 tuntia kahdelta "rauhalliselta seniorilta" (tosin vaimo ajoittain menetti puolet hermoistaan ja päästi muutaman ruman sanan, pahoittelut puoliso...) Seuraavana on vuorossa katto. Ajankohta riippuu säistä: vähintään kymmenen astetta pitää olla, että tarkenee ilman käsineitä.

Sokkelin kiinnitys

Sokkelin kokoaminen pakkauksessa olevista paloista onnistui helposti, koska Kivikankaan nettisivuilta printatut lisäohjeet olivat selkeät. Pakkauksessa ei ollut ohjetta mukana. Ristimittojen kanssa oli tietenkin säätämistä, samoin sokkelin saamisessa vatupassiin. Tuimme sokkelin oikeaan asentoon (= parin millin tarkkuudella - mahtaako tarkkuus riittää?) Sitten harkkojen kolot täyteen kottikärryssä lapiolla sekoitettua betonia.

 

 

 

 

 

Tässä nyt sitten odotellaan valun kuivumista muutama päivä ja mietitään, alkaako vielä nyt syksyllä pystyttää runkoa vai siirtääkö asia kevääseen. Huom. sokkelin etureunassa on parioven levyinen tukirauta, joka poistetaan myöhemmin. "Kynnystä" siis ei jää.

Harkot sokkelia varten ja laatoitus

Upotimme soraan jokaiseen sokkelin kuuteen kiinnityskohtaan päällekkäin kaksi 19 cm korkeaa pylväsharkkoa. Arvelimme niiden syvyyden riittävän, kun alapuolella on sepeliä aika lailla (ja salaojat tietenkin). Harkkojen saaminen tarkasti oikeaan korkeuteen tuntui epätoivoiselta puuhalta mutta onnistui joten kuten.

 

 



Laatoitimme koko pohjan, osittain vanhoilla, osittain uusilla pihalaatoilla ja -kivillä. Laatat ulottuvat jonkin verran sokkelin ulkopuolelle. Eräs tuttava arveli, ettei laatoittaminen ole järkevää, koska vesi ei pääse kasvihuoneesta valumaan maahan. Eiköhän  mahdollinen ylimääräinen vesi laattojen välistä pääse sentään soraan ja salaojiin? Teemme todennäköisesti puulaatikot kasveille, joten multatila tulee niihin.

 

 

Millaiselle pohjalle asennamme kasvihuoneen?

Luimme netistä lukuisilta sivuilta ja keskustelupalstoilta ohjeita ja vinkkejä, miten kannattaa tai ei kannata tehdä pohjatöitä. Ohjeita oli niin monta kuin oli ohjeiden antajaakin!

Koska kasvihuoneemme on lasia, emme halua ottaa riskiä, että routa rikkoo laseja. Niinpä kaivoimme lapiolla pahasti routivaan, kiviseen, työläästi kaivettavaan savimaahan noin 60 cm kuopan kauttaaltaan. Riittääköhän syvyys? Kivikankaan ohjeissa ehdotettiin 80 senttiä. Salaojat asensimme kiertämään koko alueen. Yhdistimme ojat alueen läpi ennestään kulkeneeseen salaojaan. Kaivaminen oli hidasta käsin, mutta kaivinkoneen ajaminen paikalle olisi rikkonut pihan kasveja, ja päätimme yrittää selvitä lapiolla. Ja onnistuihan se nipin napin!

Sitten kuoppa soraa kottikärryillä lykkien täyteen!

Millainen kasvihuone?

Alusta alkaen oli selvää, että jos ryhdymme moiseen urakkaan, hankimme kohtalaisen kokoisen kasvihuoneen. Meillä ei ole kesämökkiä, ja kasvihuone on tavallaan "kesämökkimme". Sinne tulee sopia pieni pöytä ja kaksi tuolia kahvihetkiä varten, koristeeksi pari kukkaa - ja tietenkin jotain syötävää kasvatettavaksi. Emme aio sulloa huonetta heti täyteen kaikenlaista vaan pikkuhiljaa kokeilemme yhtä sun toista. Minulla on tosin 20 vuotta sitten ollut pieni kasvihuone pari kesää, joten jotain on vielä onneksi muistissa.

Paikan valinta aiheutti päänvaivaa. Tonttimme ei ole mitenkään suuri, ja sopivia paikkoja ei ole monta. Niinpä pyysimme naapurilta lupaa rakentaa kasvihuoneen aivan tontin reunaan. Koska paikka on näkyvä, ajattelimme että kasvihuoneen tulee olla sellainen, ettei se häiritse silmää. Siksi valitsimme materiaaliksi lasin, joka kieltämättä on kauniimpi kuin kennolevy. Kennolevy materiaalina olisi tietysti ollut monella tapaa parempi: kestävämpi, ei tarvitse varjostusta, pitää paremmin lämpöä. Kivikangas Oy:stä vakuutettiin meille, että turvalasi on todella kestävää, joten uskalsimme valita sen. Lähellä ei ole onneksi (kaatamisen jälkeen) puita tai kattoja, joista voisi tippua kasvihuoneen päälle lunta tai oksia.

Julianan 8,8 neliön antrasiitinharmaarunkoinen Premium-kasvihuone saapui perustuksineen meille pari päivää sitten ja odottaa pakettien avaamista. En tiedä, asennammeko sitä enää tänä syksynä valmiiksi. Tavoitteena on saada ainakin perustus paikalleen.

Rakentaa kasvihuone vai ei?

Olemme mieheni kanssa jo seniori-ikäisiä ja pähkäilimme pitkään, kannattaako ryhtyä moiseen kasvihuoneurakkaan. Kasvihuoneethan ovat kalliita ja aikaa vieviä. Viihdymme kuitenkin molemmat kotioloissa ja pidämme puutarhassa puuhastelusta, joten keväällä 2013 päätimme toteuttaa monivuotisen haaveemme.